perjantai 28. maaliskuuta 2014

Reeniä reeniä!

Miä oon ny koko viikon reenaillu tota istuinluiden asentoa. Töissä oon siis istunu kirjan päällä, koska pehmustetulla toimistotuolilla niiden tunteminen on vielä haastavaa. Toki sitäkin pitää reenata, eihän se satulakaan mistään kivestä oo tehty. Ja huomaamattani miä korjaan mun lantion asentoo myös esim. autolla ajaessani. JEE! Siinä onki enempi haastetta, koska jalkoja pitää nostella ja painella polkimia käyttäessä. Toista jalkaa nostaessa tai painaessa sen puolen persluu nousee ilmaan, vaikka tarkotus olis pyrkiä pitämään ne molemmat penkissä/satulassa. Ainakin vielä meikällä, kun oon alottelija ratsastuksen suhteen.
Ja oonpa muuten nyt huomannu, että ajan autoa ihan vinossa istuen vain vasemman kankun päällä, mikä todennäkösesti heijastuu myös ratsastukseen niin ku moni muukin asia arkielämästä. Hienoja oivalluksia!

Tuossa Mary Wanlessin kirjassa Mielekästä ratsastusta on paljon treenivinkkejä istunnan harjottamiseen ja sitte ihan kropan lihaskunnon parantamiseen ja nimenomaan sen lihaksiston, mitä tarvii ratsastuksessa kaikista eniten ja nehän on ne paljon puhutut syvät keskivartalon lihakset. Enpä ois koskaan uskonu, että niillä on oikeesti niin suuri merkitys, mutta mitä pidemmälle miä tuota kirjaa luen, niin sitä vakuuttuneemmaks miä tuun.

Syviä vatsa- ja selkälihaksia reenaan mm. ihan sillä, että pidän niitä jännityksessä samalla, kun istun persluut alaspäin. Haastetta tähän tuo taas se, että perslihakset ei saa olla jännittyneenä. Jos ne jännittää satulassa, pomppaa ylöspäin ja näin ollen persluutuntuma katoaa hevoseen ja tasapaino ei pysy. Eli persluut alaspäin, syvät vatsa- ja selkälihakset piukkana, perslihakset rentona ja syvähengitys. Ei oo ihan mikään helppo nakki. Ja tää kaikki pitäis tehä vielä ratsailla liikkeessä eri askellajeissa. JA KOKO TUNNIN AJAN! Jep, jep :D Lisää harjootusta!

Kävin tänään myös ulkoiluttamassa mun vuoden 1986 pipaa tossa lähimettässä. Ihan otin kuulkaas juoksureenin. En oo mikään juoksija, mutta tänään oli just semmonen juoksufiilis ja miä rämminki ihan kiitettävästi ;)



Ja jottei tää ny ihan hauskanpidoks menis, niin jouduin kaivaa kaapista mun vanhan jumppapallon! Yöööök, miä niin vihaan sitä! Mutta mitäpä en tekis tullakseni paremmaksi ratsastajaksi. Maryn kirjassa on paljon ohjeita myös pallojumppaan. Jumppapallo on aika hyvä kuivaharjottelukapistus tuolle istuntaharjottelulle. Se kun tuppaa liikkumaan ei haluttuun suuntaan, jos sun tasapaino ei pidä. Vähän niinku hevonenki. Tässä ei vaan oo niitä ohjia, mistä vois hätäpäissään kiskoa tasapainon horjahtaessa tai menopelin päättäessä mennä johonkin muualle kuin sinä. Ja siitä kiskomisesta miä nimenomaan haluun päästä eroon.





Onks pakko, jos ei haluu?
ON!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi vapaasti ja anna mulle vinkkejä!