sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Hitokseen laukannostoharjootusta

Olipa taas huipputunti! Hitto, että tuli ihan hikikii :)

Ratsukseni sain Pikku Myyn. Toivoin Veikkoa, mutta Tiina ei ollut siitä asiasta kovin innoissaan. Hehe, ehkäpä miä tarviin vielä rutkasti lisää harjotusta, että Veikon saan laukkaharjotuksiin ;) Niitä oli meille tänään siis luvassa, tosin me saatiin tietää se vasta kun oltiin jo ratsailla. Iiiiiik!

Hmmm... Pikku Myy. Tuo suloinen ja kaunis, eihän siinä mitään vikaakaan ollu viimeks, kun menin. Jotain se jästeili, mut muutenhan se oli ihan ok. No, miä otan Pikku Myyn tokaisin. Ja samantien, kun lähdettiin raviin, ni miä muistin, miks mulla oli viimeks sen kanssa niin paljon tekemistä. Lukasepa tää.

Pikku Myy on niiiiiiiiiiiin kapea, että mulla teettää oikeesti töitä pysyä tasapainossa satulassa. Tai sit mun perse on vaan liian levee sen selkään :D Mentiin alkulämmöiks kevennettyä ravia ja harjotusravia. Ensin jouduin taas hakemaan sitä tuntumaa, että totuin siihen Myyn menoon. Ja mielestäni onnistuinkin tosi hyvin saamaan istunnan paremmaksi ja tasapainon pysymään. Harjotusravin aikana en pomppinu ja sain pohkeilla annettua käskyjä mm. voltille kääntymisessä (ulkopohje), voltin suurentamisessa (sisäpohje) ja eteenpäin ratsastamisessa (molemmat pohkeet). Eteenpäin ratsastaminen tarkottaa siis sitä, että esim. ravissa hevosen hidastaessa annetaan pohkeilla lisää vauhtia, ettei hevonen hidasta käyntiin. Jes, hyvä miä!

Myyllä on myös eräs muu piirre, minkä kanssa olin vähän ihmeissäni. Se on toiselta puolelta vino. Tai se kulkee kenossa ravissa. Niin kenossa, että miä luulin jo taas jossain vaiheessa, että myö kaadutaan kyljelleen :D Tiinalta sainki tähän vinkin, että annat sisäpohjetta, kun se alkaa kenottaa, niin pitäis oieta. Ja muutaman kerran sainkin sen oikenemaan. Jes, hyvä miä taas!

En ees muistanu, että oon yrittäny Myyn kanssa laukannostoa ennenkin. Nyt vasta, ku luin ton aiemman postaukseni (linkki tuolla ylempää), muistin, että hitto niinpä oliki. Ja voin sanoo, että meni kyllä kaheksan kertaa paremmin tänään. Jes, hyvä miä taas! :D No joo, tekemistä on silti vieläkin etenkin tasapainon kanssa. Nostettiin laukka harjotusravista ja nyt en heilunu, ku heinämies, mutta laukannostoavun antaminen oli silti vähän vaikeeta. Eli sisäpohje siirtyy hieman eteen ja sillä sitte kops. Samalla pitää ulkopohje pitää tukemassa ja tosiaan ratsastaa sitä ulko-ohjaa kohti. Hehe. Pää pyörällä taas, ku Haminan kaupunki! Myy osas kyllä myös olla nostamatta laukkaa mun pyynnöistä huolimatta eli kun se huomas, ettei tarvi, niin sitte sainki tehä töitä ihan hikeen asti. KELE! Sain kuitenkin laukan pari kertaa nostettua, mutta en juurikaan ylläpidettyä. Ei pysty muistaa kaikkee siinä rytäkässä :D Ja rytäkkää se vielä on, ennen ku siihen tottuu. Onneks kelit alkaa olee semmoset, että päästään tota laukannostoa harjottelee nyt kunnolla, koska kenttä on sula. Jee!

Ja jotta elämä ei ois ihan niin tylsää, niin olipa muuten tänään lähellä, etten tippunu selästä. Taas. Ja tää oli siis vaan ihan omaa syytä, kun en saanu tasapainoa pidettyä. Onneks olin just lukenu (edellisestä kerrasta säikähtäneenä, täällä) oikeeoppisesta putoomisesta ja handlasin tilanteen pienellä halittelulla! Tuosta putoamistekniikasta kirjottelen sitten joskus toiste.

Loppuun pari videonpätkää. Ensimmäisessä tämä meikäläisen halailu hevosen kanssa ja toisessa sitten se onnistunut laukannosto :)





 Voitte nauraa ihan rauhassa :D Niin miäkii täällä teen kerta toisensa jälkeen!





Kiitos kuvaajalle ja Tiinalle hyvästä tunnista :) Iso käsi myös ystävälleni Mialle, joka sai laukka"kammonsa" selätettyä ja laukan nostettua hienosti! JEEE, hyvä myö :D


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi vapaasti ja anna mulle vinkkejä!